Tarkastellaan kahta esimerkkiä säännöllisesti kulutetuista tuotteista, joilla on korkein ilmastovaikutus: naudanliha ja mozzarellajuusto. Concito-järjestön ’The Big Climate Database’ laskee jauhelihan (Tanskassa) CO2e-vaikutukseksi 37,03–41,15 kg CO2e tuotteen kiloa kohden (rasvapitoisuudesta riippuen) ja mozzarellan osalta 6,63 kg CO2e tuotteen kiloa kohden. Toisaalta CarbonCloudin kansainvälisessä yli 50 000 tuotteen tietokannassa (Climate Hub) samojen tuotteiden osalta luvut ovat 22,64 kg CO2e jauhelihan kiloa kohden ja 10,08 kg CO2e mozzarellan kiloa kohden.
On ilmeistä, että tässä on jotain vialla.
Tulosten ero selittyy laskentamenetelmien eroilla. The Big Climate Database käyttää C-LCA:ta (Consequential Life Cycle Assessment), joka noudattaa ISO 14040 -standardia, joka kuvaa elinkaariarvioinnin (LCA) yleiset periaatteet ja vaatimustenmukaisen viitekehyksen, sekä ISO 14044 -standardia, joka esittää vaatimukset ja ohjeet. Samaan aikaan CarbonCloud käyttää A-LCA:ta (Attributional Life Cycle Assessment), joka noudattaa ISO 14067 -standardia, joka on tarkempi ilmastovaikutusten kvantifioinnissa ja raportoinnissa. Se noudattaa myös ISO 14040- ja 14044 -standardien ohjeita ja täsmentää edelleen, miten ilmastonmuutos ja tietyn tuotteen ilmastojalanjälki otetaan huomioon. Siksi sitä pidetään maailmanlaajuisena viitekehyksenä tuotteiden hiilijalanjäljelle.
Arkikielellä tämä tarkoittaa, että A-LCA tarkastelee tuotteen ilmastovaikutusta juuri nyt ja kertoo, miten se vaikuttaa ympäristöön tällä hetkellä, ottamatta huomioon, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua. C-LCA tarkastelee, miten tuote saattaa vaikuttaa ympäristöön tulevaisuudessa, ja ottaa huomioon, mitä voisi tapahtua, jos tuotantoon tai kulutukseen tehdään muutoksia. Siten A-LCA perustuu enemmän tosiasioihin tuotteesta, sen valmistusprosessista ja toimitusketjusta, kun taas C-LCA on teoreettisempi, ja laskelmien tulkintoihin voi liittyä paljon epävarmuuksia.
Itse asiassa The Big Climate Database -tietokannan taustaraportissa tekijät suosittelevat, että sitä käytetään vain yleiseen tiedotukseen ja koulutustarkoituksiin. Se ei sovellu ilmastomerkintöihin, markkinointiin tai tiettyjen elintarvikkeiden verotukseen. Se korostaa myös tietokannan muita rajoituksia.
Mitä tulee minkä tahansa elintarvikkeen ravitsemustietoihin, tiedot ovat selkeät, yksinkertaiset ja ennen kaikkea tarkat. Miten on ilmastotietojen laita? Emmekö ansaitse samaa selkeyttä, yksinkertaisuutta ja tarkkuutta? Kunpa olisi olemassa alan standardi, jolla määritettäisiin niiden eri elintarvikkeiden ilmastovaikutus, joita ostamme joka viikko supermarketeistamme.
Tanskan hallitus on samaa mieltä. Ja huhtikuussa 2022 se aloitti kehitystyön ehdotuksesta, miltä tuleva ilmastomerkki Tanskassa voisi näyttää. Merkinnän tarkoituksena on auttaa kuluttajia valitsemaan ruokaostoksillaan elintarvikkeita, joiden ilmastojalanjälki on pienempi. Ja samalla tukea ja edistää elintarviketuotantoa, jolla on pienempi ilmastovaikutus.
Ilmastomerkin kehittämiseksi perustettiin työryhmä, johon kuuluivat Tanskan eläinlääkintä- ja elintarvikevirasto sekä vähittäiskaupan, elintarviketeollisuuden ja kuluttajajärjestöjen sidosryhmiä. Ryhmä sai työnsä valmiiksi ja jätti suosituksensa Jacob Jensenille, elintarvike-, maatalous- ja kalastusministerille, 27. huhtikuuta 2023. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, meillä ei vieläkään ole valmista ilmastomerkkiä.
Viivästys johtuu Tanskan eläinlääkintä- ja elintarvikeviraston sisäisestä dilemmasta. Vielä äskettäin alkuperäisen sidosryhmän ja ministeriön välillä oli yksimielisyys siitä, että Tanskan ilmastomerkki perustuisi A-LCA-laskelmien tietoihin. Tämä on laajalti hyväksytty tiedeyhteisön ja EU:n työryhmien keskuudessa, jotka työskentelevät EU:n laajuisen ilmastomerkin perustamiseksi. Nyt tuoreiden raporttien mukaan ministeriö harkitsee C-LCA:n käyttöä.
A-LCA-menetelmä antaa elintarviketuottajille mahdollisuuden laskea, kartoittaa, ymmärtää ja toimia tuotteidensa ilmastojalanjäljen suhteen. Missä päästöt syntyvät? Missä toimitus- ja tuotantoketjun osassa suurin osa päästöistä syntyy? Mitä voidaan tehdä niiden vähentämiseksi? Se kannustaa elintarviketuottajia innovoimaan kohti kestävämpää tulevaisuutta, ja Tanskan äskettäisen hiiliveron myötä A-LCA tarjoaa valmistajille selkeän tavan laskea hiilidioksidipäästöjen vähennykset. Ottamalla huomioon prosessin jokaisen vaiheen yksityiskohdat tilalta supermarketin hyllylle, se antaa elintarvikevalmistajille mahdollisuuden tunnistaa, missä kohtaa elintarvikeketjua he voivat tehdä suurimmat parannukset.
Concito-järjestön C-LCA-menetelmä tarjoaa keskimääräisiä ilmastovaikutuksia, eivätkä ne siksi heijasta suuria vaihteluita, joita voi esiintyä kunkin tuotetyypin sisällä. Esimerkiksi juustojen osalta The Big Climate Database (C-LCA) antaa saman luvun (6,63 kg CO2e tuotteen kiloa kohden) tuorejuustolle, sinihomejuustolle, Danbo-juustolle, mozzarellalle ja parmesaanille. CarbonCloudilla on puolestaan yksilölliset luvut kullekin näistä eri juustotyypeistä.
EU työskentelee parhaillaan myös ilmastomerkin, Product Environment Footprint (PEF), parissa, ja EU-maana Tanska ei saa kehittää itsenäistä ja pakollista ilmastomerkkiä. Koska EU-merkki perustuu A-LCA-menetelmään, ei ole järkevää, että Tanska kehittää ilmastomerkkiä vaihtoehtoisella menetelmällä. Tämän vahvistaa Niels Peter Nørring, Tanskan maatalous- ja elintarvikeneuvoston ilmastojohtaja, joka yhdessä suurimman osan 16-jäsenisestä sidosryhmästä on kirjoittanut Tanskan eläinlääkintä- ja elintarvikevirastolle pitäytyäkseen alkuperäisessä suunnitelmassa. Tavoitteena on luoda ilmastomerkki, jolla on kaksoistarkoitus: helpottaa kuluttajien ilmastoystävällisten valintojen tekemistä ja antaa tuottajille parempi kannustin vähentää elintarvikkeiden ilmastojalanjälkeä.
Lähteet
